iltasadut

Heijastinseikkailu

Henri ja Hanna olivat jälleen kerran kotimatkalla harrastuskerhosta, kun he näkivät edellään tiellä kulkevan omituisen hahmon. Pimeässä hahmosta ei erottanut kuin ääriviivat ja nekin vain vaivoin.

Illalla sänkyyn mentyään HIPOt pohtivat, mikä kumma tuo salaperäinen hahmo voisi olla. Henri ehdotti, että se voisi olla Muumeissa esiintyvä mörkö.  Hanna epäili kovin. Hahmo oli aivan liian pieni ollakseen Muumien mörkö. Hänen mielestään se saattoi olla vaikka joulutonttu. Nehän olivat jo liikkeellä kurkkimassa ikkunoista, olivatko lapset kilttejä. Mietteissään Henri ja Hanna vaipuivat uneen.

Vielä aamupalapöydässäkin HIPPOja askarrutti tuo kummallinen hahmo. He kysyivät äidiltä ja isältä, kuka tai mikä hahmo heidän mielestään olisi. Äiti ja isä vain naurahtivat. Ehkä se olikin vain jättimäinen jänis. "Ei sellaisia olekaan", vastasivat HIPOt yhdestä suusta.

Oli jälleen keskiviikkoilta ja askartelukerho oli juuri loppunut. Henri ja Hanna olivat päättäneet, että tällä kertaa he kyllä ottaisivat selvää omituisesta hahmosta. He kävelivät tarkkaavaisina tien reunaa ja kyllä, siellä se taas meni. He kiihdyttivät tahtiaan saadakseen hahmon kiinni, kun takaa tuli auto. Auton valoissa hahmo näkyi vähän paremmin, mutta vain vähän, kuitenkin se molempien mielestä näytti kovin tutulta.
 
HIPOt kiihdyttivät tahtia entisestään ja hahmo lähestyi lähestymistään. Lopulta he saivat hahmon kiinni ja huusivat tätä pysähtymään. Ja voi ihme! Sehän oli naapurin Lassi! Henri ja Hanna kertoivat Lassille koko tarinan. Lisäksi he sanoivat Lassille, että tämän pitäisi äkkiä hankkia itselleen heijastin, jotta näkyisi paremmin pimeällä.

Seuraavana keskiviikkona auton ohittaessa kolmikon loisti jokaisen takissa hieno heijastin.

Sen pituinen se.

MUISTA KÄYTTÄÄ HEIJASTINTA!